Edellisestä kirjoituksesta on ehtinyt taas kulua aikaa. Ei sillä, että tänne mitään maata mullistavaa kuuluisi. Loppuvuoden ja alkuvuoden odotetut näyttelyt menivät plörinäksi koronan takia, joten kotona olosta on nautittu nyt niin urakalla, että johan tässä reissujalkaa jo vipattaa.

Tammikuun alussa pääsin Lappia kauemmas, kun tein pikaisen reissun Saksaan. Melkein 3:n vuoden odotus huipentui Münchenin lentokentällä, kun pitkän päivän ja kahden lennon jälkeen tapasin Von Der Fuhrmannswache-kasvattaja Manuelan miehineen ja sain käsiini uuden tiiminvahvistuksen, Wolfram Von Der Fuhrmannswachen. Minun oli tarkoitus hakea Manuelalta pentu jo vuosi sitten, mutta raskauden takia en uskaltanut matkustaa pahimpaan korona-aikaan. Tätä aikaisemmin olin kysynyt pentua samaisesta yhdistelmästä mistä Wolfram eli tutumin Voitto nyt on, mutta tuolloin kaikki pennut olivat jo varattu. Pitkä odotus tosiaan palkittiin!

Matka itsessään meni yllättävän mutkattomasti, mitä nyt olin varmuuden vuoksi aikaistanut viikolla lentoja (koska K….). Menomatkalla  vaihto Helsingissä meni sujuvasti ja lento oli vain tunnin myöhässä Münchenissa. Paluumatkalla oli vähän enemmän mutkia, onneksi kerrankin luin etukäteen ohjeet kentälle saapumisesta ja oltiin siellä pari tuntia ennen koneen lähtöä, check-inissä oli ruuhkaa 1,5h odotteluksi asti…. Vihdoin tiskille päästyä saksalainen virkailija alkoi pohtia onkohan pennun lentolaukku liian pieni (vaikka se oli maksimikokoinen), kylmä hiki jo kihosi otsalle, kun aikaa ei ollut lähteä mistään metsästämään uutta laukkua. Päästiin kuitenkin check-inistä ja myös turvatarkastuksesta läpi, turvatarkastuksen henkilökunta olisi imielellään ottanut Voiton maskotikseen. Voittoa ei lentokentän kuhina haitannut, reippaasti se tallusti hihnanmitan päässä ihmettelemässä ohikulkevia ihmisiä ja kävipä se ueamman kanssa tekemässä tuttavuuttakin. Helsingin lennolle päästyä se nukkui koko parituntisen lentolaukussa. Kone oli tunnin verran myöhässä, mutta meillä piti olla muutama tunti aikaa odotella jatkolentoa Rovaniemelle. Juuri kun kone laskeutui kentälle ja laitoin puhelimen netin päälle sain sähköpostin jatkolennon perumisesta ja tiedon lentolippujen siirtämisestä eri lennolle, joka lähtee klo 16:20 – viestin saatuani kello oli 16:02 ja istuin yhä koneessa odottamassa kentälle pääsyä. Kiirettähän siinä puski ja vihdoin lentokoneesta ulostauduttua yritin selviytyä mahdollisimman nopeasti uuden jatkolennon portille, lopulta vain nähdäkseni piiiiiitkän jonon ja aikataulun, jonka mukaan koneen lähtö myöhästyisi joka tapauksessa. Voitto ei innostunut paperisista pissa-alustoista, mutta sen seurapiirirakko jaksoi hienosti Rovaniemelle, jossa se aivan hirvittävän kylmässä viimassa pääsi seuravan kerran tarpeille. Pennulla oli aikamoinen kulttuurishokki muuttaa Saksan leudosta talvesta Rovaniemen “tuntuu kuin miljoona jäistä neulaa pistelisi yhtä aikaa” tuuleen ja pakkaseen. Hienosti se on kuitenkin jo sopeutunut meidän arktisiin oloihin. Voitto asuu Rovaniemellä sijoituksessa Kaisan ja Juhon luona, kaverinaan sillä on Priskan ja Tenhon jälkeläinen Kosti.

Voitolla on minua erityisesti kiinnostava sukutaulu sen muutaman täysin saksalais-hollantilaisen sukuhaaran takia, lisäksi se toivottavasti aikanaan tuo kasvatustyöhöni ominaisuuksia joita erityisen paljon yritän muutenkin saavuttaa, mm. heppohoitoista karkeaa karvaa. Tuttuun tapaan nyt vaan sormet ristiin ja toivotaan parasta.