kääpiösnautseri - miniature schnauzer
&
suomenpystykorva - finnish spitz

Esittely

Olemme kolmekymppinen koiria harrastava aviopari. Asumme pienessä Sieppijärven kylässä E8-tien varrella napapiirin pohjoispuolella (140km Rovaniemeltä ja 160km Torniosta). Perheeseemme kuuluu helmikuussa 2021 syntynyt poikamme sekä koiramme, joista voi lukea enemmän koirien omilta sivuilta.

Koiramme elävät arjen keskellä perheenjäseninä. Kääpiösnautserit asuvat kanssamme sisätiloissa ja pystykorville on rakennettu lämmitetty koiratalo, jonka yhteydessä on isot ulkotarhat. Kotiamme ympäröi metsäinen piha, jossa koirat ulkoilevat päivittäin vapaana, lisäksi käymme kävely- ja juoksulenkeillä ja vaeltamassa lähialueen metsissä ja tuntureilla.
Kotimme syksyllä 2017

Olen kasvanut erilaisten koirien ympäröimänä, rotuina mm. pk.bernhardinkoira, suomenpystykorva, laikat ja samojedinkoira. Aktiivinen koiraharrastus alkoi v. 2011 ensimmäisen kääpiösnautserini myötä. Päädyin kääpiösnautseriin etsiessäni pystykorvien kanssa vietettyjen vuosien jälkeen pienikokoista, perustervettä, monipuolista ja turkilta trimmattavaa harrastuskoiraa. ”Käppänöissä” yhdistyi nämä kaikki rodun viehättävän ulkonäön lisäksi, vielä näin vuosikymmenen jälkeenkin rotu tuntuu omalta kaikista mahdollisista roduista.
Koirien kanssa ollaan kokeiltu vuosien varrella erilaisia harrastuslajeja, mm. agilitya, tokoa, verijälkeä ja nose workia. Koiranäyttelyistä on tullut minulle lähinnä sydäntä oleva laji, näyttelyreissuilla vierähtääkim vuosittain useampi viikonloppu kotimaassa ja ulkomailla. Toimin myös LINT-kokeissa pystykorviemme ohjaajana Juhan ollessa tuomarinpestissä.
Omien koirien turkinhoidon myötä heräsi ammatillinen kiinnostus trimmaamiseen. Olen suorittanut trimmaajan ammattitutkinnon ja työskentelen täyspäiväisenä turkinpuunaajana yrityksessäni Trimmauspalvelu RohkiSoma.

Yhdistystoiminta on iso osa koiraharrastustani. Olen ollut Suomen Kääpiösnautserikerhon toiminnassa mukana n. 10 vuoden ajan, sekä toiminut pienemmissä yhdistyksissä eri tehtävissä. Tällä hetkellä olen rotujärjestön jalostustoimikunnan ja tiedotustoimikunnan jäsen.

Suoritin kasvattajan peruskurssin helmikuussa 2013 ja kennelnimi Kaiserschnauz’s minulle myönnettiin maaliskuussa 2014. Ensimmäinen Kaiserschnauz’s-pentue syntyi tammikuussa 2018. Kasvatustyöni kantanarttu on Proceller Waltz With Kaiser ”Pieta”, pienikokoinen ja topakka narttu, jonka surukseni menetin aivan liian varhain. Pietasta alkunsa saanut narttulinja saa toivottavasti jatkumoa kotonamme asuvan Priskan (K. Aurora Waltz) ja sijoituksessa olevien Kyllikin (K. Butterfly Effect) ja Milan (K. Bedtime Story) kautta lähitulevaisuudessa.

KASVATTAJANA

Pidän kääpiösnautseria pienestä koostaan ja seurakoira-statuksesta huolimatta monipuolisena rotuna. Ihannekääpiösnautserini on tasapainoisesti rakentunut, ryhdikäs, itsevarma ja reipas seuralainen arjen puuhiin ja harrastuksiin. Sen ei kuulu mielistellä tai pyydellä anteeksi olemassaoloaan – käppänässä pitää olla sopivasti ruutia!

Näyttelyharrastajana tiedostan koiran rakenteen ja ns. showolemuksen merkityksen kehässä menestymiseen, mutta kasvatustyötä en tee ulkonäkö ja tittelit edellä. Yhdistelmiä mietin ennen kaikkea kokonaisuutena luonne, terveys ja ulkonäkö huomioon ottaen: mielestäni yhtäkään näistä ominaisuuksista ei voi nostaa toisen yli, vaan koira tarvitsee sopivasti näitä kaikkia hyvän elämän tueksi. Jalostuksessa käyttämäni nartut on näyttelytetty ja/tai jalostustarkastettu, laajasti terveystutkittu PEVISA-silmätarkastuksen lisäksi myös luustolta ja geenitestattu rodun geenitestipaketilla.

Kasvattajana pyrin opiskelemaan koirista, koiramaailmasta ja koirien jalostuksesta jatkuvasti lisää. Osallistun mahdollisuuksien mukaan erilaisiin seminaareihin ja luentoihin. Haastavan maantieteellisen sijainnin vuoksi kasvattaminen olisi täällä tunturialueilla yksinäistä tuhraamista ilman hyviä kasvattajaystäviä ja yhteistyökumppaneita. Onnekseni olen saanut tuekseni ja mentoreiksi pitkän linjan rotukonkareita, mm. Proceller-kasvattaja Satu Lampisen ja Juliuksen-kasvattajat Anne ja Sanni Oikarisen. Annen ja Sannin kanssa teemme tiivistä yhteistyötä myös useiden tuonti- ja yhteisomistuskoirien muodossa.

JÄSENYYDET:

  • Suomen Kennelliitto
  • Suomen Kääpiösnautserikerho ry
  • Yhdistyksen pentu- ja trimmausoppaan toimittaja 2014
  • Pronssinen harrastusmerkki 2019
  • Jalostustoimikunnan kuunteluoppilas 2017-2020
  • Jalostustoimikunnan & tiedotustoimikunnan jäsen 2020 –
  • Suomen Koirankasvattajat SuKoKa ry
  • Länsirajan Kennelkerho

Kotimaiset pystykorvarodut ovat olleet osa elämääni lapsuudestani lähtien. Lapsuudenkodissani on ollut aina suomenpystykorvia ja karjalankarhukoiria, näiden koirien kanssa puuhaileminen, metsällä kulkeminen ja myös käytännön metsästys on tullut vuosien saatossa tutuksi. Kun rotuvalinta oli tehty jo lapsuudessa muita rotuja ei ole tarvinnut miettiä. Suomenpystykorvissa arvostan rodun kotimaisuutta, sen uniikkia alkuperää ja käyttötarkoitusta, joka ei ole vuosien saatossa muuttunut.

Ensimmäisen oman suomenpystykorvan hankinta tuli mahdolliseksi vuonna 2013, jolloin pirttiin asteli Kahku. Kahkun kanssa metsästysharrastus suuntautui linnustukseen, kivespuutoksellisena sen kanssa ei kokeisiin ollut asiaa. Kasvatustoiminnan alkaessa kiinnostaa oli aika hankkia taloon toinen suomenpystykorva. Kiisa (Uuttukallion Hovin-Kiisa) kotiutui meille alkuvuodesta 2017, senkin kanssa metsästyshommia on suunnattu alusta alkaen linnuille. Kun käytännön kuviot metsällä alkoivat sujua Kiisan kanssa uskaltauduttiin myös kokeisiin.

Metsällä olen kulkenut isäni ja veljeni mukana siitä lähtien, kun opin kävelemään. Metsästyksessä minua kiinnostaa nimen omaan pystykorvien kanssa tapahtuva metsästys – saaliin saamista tärkeämpää on kulkea koiran kanssa luonnossa siitä nauttien ja koiran kanssa yhteistyötä tehden. Mikään ei ole hienompaa kuin nähdä koira toteuttamassa alkuperäistä työtään siinä myös onnistuen.

Olen suorittanut kasvattajan peruskurssin helmikuussa 2016, kennelnimi Naalaston minulle myönnettiin tammikuussa 2021. Ensimmäinen Naalaston-suomenpystykorvapentue syntyi maaliskuussa 2021.
Linnunhaukkukokeiden palkintotuomarin pätevyyden hankin syyskuussa 2016.
 

Jäsenyydet

  • Suomen Kennelliitto
  • Suomen Pystykorvajärjestö ry

Sanasta “kennel” ja “kennelkasvattaja” tulee joskus kotimaista koirankasvatustoimintaa huonommin tunteville negatiiviset mielikuvat koirien elinympäristöstä ja kasvatusoloista. Kuten lukuisat muut koirankasvattajat Suomessa, mekin kasvatamme koiria harrastuksena eikä meillä ole koirille erillisiä kenneltiloja – meillä ei ole kenneliä sanan varsinaisessa merkityksessä. Kotonamme asuu muutama koira arjen seuralaisina ja harrastuskavereina, muualla asuvat sijoitus- ja yhteistyökoirat elävät omaa normaalia koiranelämää perheidensä kanssa.

Pennut syntyvät työhuoneessa, joka muuntuu “pentulaksi” ennen synnytystä. Nartuilla on oma rauha valmistautua synnytykseen ja myös pennut saavat stressittömän kasvuympäristön tärkeille ensimmäisille elinviikoille. Pentujen ollessa n. 3 viikon ikäisiä ne muuttavat emänsä kanssa tupakeittiön puolelle, jossa ne totuttelevat normaalin arkielämän ääniin ja muihin koiriin. Pentuja käsitellään päivittäin niiden syntymästä lähtien. Pennunkatsojat ovat tervetulleita, kun pennut ovat n. 4 viikon ikäisiä.
 
On tärkeää, että uutta perheenjäsentä hankkiessa pennunostaja on kiinnostunut myös pentujen kasvuympäristöstä. Kun haluamme tavata potentiaaliset kotiehdokkaat etukäteen on heillä myös mahdollisuus tutustua vähintään emään, pentuihin, niiden kasvumpäristöön ja kasvattajiin kasvotusten. Rodusta ja koirista kiinnostuneet ovat tervetulleita tutustumaan koiriimme sovitusti, kerromme mielellämme lisää kasvatusroduistamme. Koska elämme lapsiperheen arkea ja päivätyömme on muu kuin koirankasvatus meille ei voi noin vain tulla “piipahtamaan” koiria katsomaan etukäteen sopimatta – tämä on kotimme, ei eläintarha.
 

Pystykorvien koiratalo

Vuonna 2017 valmistui Juhan rakentamana pystykorville oma koiratalo. Koiratalolle ilmeni tarve, kun huomattiin, että Kahku ei viihtynyt perinteisessä koirankopissa edes kovilla pakkaskeleillä tai sadepäivinä.

Koiratalossa on 2 häkkiä, joista on suora kulku isoihin ulkotarhoihin. Pystykorvat viihtyvät erityisesti korotetuilla makulavereilla seuraamassa ikkunoista pihan tapahtumia.