Tälle vuodelle saatiin laumanlisäystä vielä yhden koiran verran, kun Pinjan luo muutti Arja Niemijärveltä (Backout’s) pieni muho-poika “Taisto”, virallisemmin Backout’s It’s All I Want.

Taiston taustatarina onkin normaalia vaiherikkaampi. Odotimme itse asiassa Pinjan kanssa kimppapentua ulkomailta, mutta valitettavasti tähän kauan vartomaamme pentueeseen syntyi vain yksi urospentu, joka menehtyi vain parin päivän ikäisenä. Vastasyntyneet ovat niin kovin hauraita ja kasvattajan uurastuksesta huolimatta nyt ei ollut onni matkassa… Olin jo aikaisemmin Arjalle vinkannut, että pitää minut mielessä mikäli hänelle musta-hopeita pentuja syntyy ja hän oli Taistosta kertonutkin heti pentujen synnyttyä. Liekö asioiden oli nyt tarkoitus mennäkin näin, kun vain muutama päivä ulkomaiden uutisten jälkeen bongasin, että Taistolle etsittiin vielä sopivaa kotia. Puhelinsoiton ja muutaman viestin jälkeen Pinja olikin vain päivää myöhemmin menossa pentua katsomaan. Niin siinä lopulta kävi, että Taisto matkasi Annen ja Sannin mukana männäviikolla Kajaaniin, josta Pinja haki sen uuteen kotiin. Taisto asuu siis Muhoksella Pinjan ja perheensä kanssa Roiston (K. Alluring Arctic) pikkuveljenä ja on meillä yhteisomistuksessa.

Kommenttia jo tulikin ulkopuoliselta kuinka lauma lisääntyy vauhdilla, tälle vuodelle näitä yhteisomistuskoiria kun on putkahtanut 4 (Ksenia Ukrainasta, Kenny Serbiasta, Verneri Venäjältä ja nyt Taisto kotimaasta). Itse kuitenkin näen asian niin, että ns. jalostusmateriaalia on parempi olla omastakin takaa, koska silloin tietää paremmin esim. koiran luonneominaisuudet eikä tarvitse tukeutua vain kuulopuheisiin. Kullakin näistä koirista on toivottavasti tulevaisuudessa jotain annettavaa minun ja yhteisomistajiensa kasvatustoiminnalle, mutta lopulta tämän näyttää vain aika. Koirat on valikoituneet osittain sukutaulunsa, osittain rakenteellisten ominaisuuksiensa vuoksi Suomeen tuotavaksi, Taiston kohdalla sen taustasta tekee mielenkiintoisen erityisesti se seikka, että molemmat vanhempansa ovat mustia. Ulkomaantuontien kohdalla pelkästään tuontikoirastatus ei tee koirasta jalostuksellisesti arvokasta: jos on vähänkään perehtynyt eri värien sukutauluihin huomaa kyllä, että meille tuodaan myös paljon koiria, joiden läheisiä sukulaiskoiria löytyy jo entuudestaan. Ulkomaantuonti ei siis automaattisesti tarkoita, että koira olisi varsinaisesti “uutta verta”, kuten joskus kuulee erheellisesti väitettävän. Toivotaan nyt kuitenkin, että nämä satsaukset ovat olleet vaivan väärtejä ja aikanaan tuovat oman uuden lisänsä kasvatustyöhön.