Ei päästä elämä helpolla meidän pappakoiraa. Keskiviikkoaamuna (1.7.) yritin aamulla houkutella Tenhoa sängystä ylös ja käymään pihalla, mutta oli tähän kovin haluton. Temhon noustua jaloilleen ihmettelin sen huteruutta, ja kohta selvisikin, että sen oikeanpuolimmainen takajalka ei toimi. Se raahautui mukana Tenhon liikkuessa aivan pökkelönä. Tenho ei vaikuttanut kivuliaalta, eläinlääkäriin mentiin heti seuraavan päivän aamuna. Yöllä olo oli vähän toivoton enkä voinut olla miettimättä miksi tämä koiraparka ei vaan voi elää elämänsä ehtoopuolta ilman ylimääräisiä ongelmia: tämän jalan lisäksi kun sillä on ennestään parodontiitti sekä maksan vajaatoiminta, luulisi olevan riittävästi vaivoja yhdelle koiralle….

Eläinlääkärissä tutkittiin kaikki mahdollinen mitä näillä perillä on mahdollista tutkia. Tenholta otettiin verikokeet, joista katsottiin maksa-arvot, niissä ei mitään hälyyttävää muutamaa koholla olevaa arvoa lukuun ottamatta (ALP 164 viite 20-150, ALT 158 viite 10-118, CRE 126 viite 27-124). Maksan vajaatoiminnan kanssa Tenho on elänyt nyt 1,5vuotta päivittäisellä lääkityksellä (Epato) ja kotitekoisella puurolla, eikä vajaatoiminta näy siitä päällepäin.

Tenhosta otettiin myös röntgenkuva selästä, siinä näkyi pieni spondyloosimuutos alaselässä sekä pari nikamaa jotka liian lähellä toisiaan. Nämäkään eivät selitä toimimatonta jalkaa. Todennäköisin syy on siis välilevyn pullistuma, joka vaikuttaa jalan hermotukseen eikä jalka siksi toimi normaalisti. Takajalassa on vielä syväkiputunto ja takaisinvetorefleksi eikä kipua vaikuta olevan, joten tilanne ei ole ihan toivoton.

Edellisyönä olin jo henkisesti alkanut valmistautua siihen, että Tenho joudutaan nyt päästämään pois. Koira kun ei kuitenkaan kipua ainakaan osoita ja toipuminen on mahdollista päädyttiin kokeilemaan saataisiinko pappa vielä neljännellekin ketaralleen. Tenho on nyt ensimmäisen viikon levossa ja sille aloitettiin kortikosteroidit (Prednisolon) sekä varmuuden vuoksi kipulääkitys (Gabapentiini). Viikon jälkeen katsotaan onko tilanne muuttunut ja mietitään jatkoa. Tenholle on rakennettu pieni yksiö olohuoneeseen, jossa saa olla keskellä kaikkea, mutta silti rauhassa muilta koirilta. Tenho on tämän talouden koirista muutenkin olemassa se, joka viihtyy yksikseen ja viettää suurimman osan päivästö lepäillen, joten Tenholle tämä muutos ei ole kovin suuri. Se kannetaan päivän aikana useita kertoja ulos tarpeille, muuten se lepäilee yksiönsä isolla tyynyllä.

Tänä aamuna olin jo näkeväni pientä edistystä toimimattoman jalankäytössä. Enää Tenho ei vaan raahaa sitä mukana vaan oikaisee ajoittain käpälän oikeaan asentoon ja käyttää jalkaa tukena liikkuessaan – meno oli itse asiassa niin reipasta, että piti minunkin juoksuaskeleita ottaa papan perässä. Jalan pökköosa on polvesta alaspäin, reisi on toiminut normaalisti.

Tenhon terveydentilan vaihtelut on pistäneet miettimään koska on oikea aika päästää irti. Maksan romahdettua se oli niin huonossa kunnossa, että olin jo valmis päästämään sen pois, mikäli se ei vastaa hoitona olleeseen antibioottikuuriin. Vaan jo muutaman päivän kuluttua alkoi Tenhon tilassa näkyä muutos ja nykyään sen vajaatoimintaa ei huomaa sen olemuksesta. Hampaita siltä on poistettu ja hammaskiveä kertyy, olenkin miettinyt tuleeko lopullinen lopetussyy olemaan hampaissa vai maksassa. Ja nyt sitten tämä selkä… Kuitenkin itse näen, että koira ei ole kivulias ja pää sillä toimii, vaikka kroppa alkaakin brakata, ja jos tämä on hoidettavissa levolla ja lääkityksellä, niin annetaan vielä yksi mahdollisuus. Lopullisen päätöksen teko on kuitenkin päivittäin läsnä ja Tenhon kanssa mennään päivä kerrallaan sen kuntoa tarkkaillen.