Suomenpystykorva on yksi alkuperäisistä kotimaisista roduistamme.
Rodun alkuhistoria on tuntematon. Pidetään todennäköisenä, että pystykorvien tyyppisiä koiria seurasi metsästäjäkansaa suomalaisugrilaisilta alueilta nykyisen Suomen alueelle. Koirat toimivat tuolloin kaiken riistan metsästyksessä sekä leiri- ja asuinpaikkojen vahtikoirina. Ensimmäistä kirjallista dokumentointia suomenpystykorvan tyypisistä koirista on vuodelta 1675 ranskalaisen tutkimusmatkailijan jäljiltä, joka kertoi tavanneensa Pohjolassa tummanpunaisia koiria, todennäköisesti nykypystykorvien kantavanhempia.

Hyödyllisyydestään huolimatta työkäytössä olleiden koirien elämä oli monin osin karua. Tämä on jättänyt jälkensä myös nykypäivän koiriin. Koska vain sitkeimmät selvisivät, nykyäänkin pystykorvien rodunomaisiin piirteisiin kuuluu reagointiherkkyys, epäluuloisuus vieraita kohtaan, uskollisuus omaa isäntää ja elinpiiriä kohtaan sekä vartioimishalu.

Suomenpystykorva on jalostettu puhtaasta luonnonkannasta, eikä sen jalostukseen ole käytetty roturisteytyksiä. Rodun ensimmäinen virallinen rotumääritelmä tehtiin vuonna 1892. Tällöin rodun nimi oli suomalainen haukkuva lintukoira. Rodun nimi muutettiin suomalaiseksi pystykorvaksi vuonna 1897, jolloin rodun uusi rotumääritelmä myös vahvistettiin. Rodun ensimmäinen erikoisnäyttely järjestettiin 1892 ja ensimmäinen linnunmetsästyskoe 1897.

Suomenpystykorva julistettiin Suomen kansallisroduksi v. 1979, Suomen Kennelliiton 90-vuotisjuhlavuonna.

Suomenpystykorva ja pystykorvametsästys ovat oleellinen osa suomalaista erämaisemaa. Tämä perisuomalainen metsästysmuoto on osa arvokasta suomalaista kulttuurihistoriaa.