kääpiösnautseri - miniature schnauzer
&
suomenpystykorva - finnish spitz

Mokoma-pennut 7,5vko

Mokoma-pennut ovat nyt 7,5vkon ikäiset. Keskiviikkoaamuna niiden tie käy eläinlääkärin tarkastukseen ja sirutukseen, ja illalla lähteekin toinen uroksista omaan kotiinsa. Yllättävän nopeaa ne pari kuukautta lopulta menee, ja pennutkin kasvaa ihan silmissä.

Vaikka suomenpystykorva on meille kasvatusrotuna uusi ollaan molemmat tyytyväisiä näihin pentuihin. Olin tiiviisti mukana pentueen suunnittelussa uroksen etsinnästä lähtien, ja vaikka Mortti valikoitui sulhoksi ensisijaisesti muiden meriittien kuin ulkonäöllisten ansioiden puolesta selkeästi se on antanut oman hyvän leimansa myös pentujen ulkoiseen habitukseen. Sen mitä näin keskenkasvuisista pystyy sanoa, “Gaissa” ja “Peso” ovat emäänsä tiivisrunkoisemmat ja neliömäisemmät, “Uki” on porukan pitkärunkoisin ja raajakkain tullen eniten emäänsä. Peso taas tulee sinnikkyydessä Kiisaan, emänsäkin oli aikoinaan haukkua päkyttänyt serenadia lähes koko matkan Äänekoskelta Sieppijärvelle, Peso taas harrastaa samanlaista äänenavausta halutessaan aitauksesta/ulkoa/oven takaa pois. Gaissa näyttää ulkoisesti pieneltä söpöltä enkeliltä, mutta pörröisen ulkokuoren alla onkin vaativa ja vähän pirullinen “kokeilen kepillä jäätä”-tyyppinen härkkijä. Uki on porukan rauhallisin ja kontaktinhaluisin. Vilkkaita ja itsevarmoja ovat kaikki, nähtäväksi jää kuinka alkaa aikoinaan myös metsähommat maistua.

Menoa ja meininkiä on piisannut….


Pentujen luovutuksen lähestyessä alkaa kyselyt “kuinka voitte luopua niistä”. Niin… Haikealtahan se tuntuu pistää porukka maailmalle, mutta kun tietää, että pentuja jo innolla odotellaan ja niille on hyvät kodit odottamassa, lopulta sitä tirauttaa korkeintaan pari tippaa silmäkulmasta ja sitten huokaisee helpottuneena, kun tämä ralli on ohi. Neljästä pikkupennusta lähtee yllättävän paljon tavaraa niin kiinteässä kuin nestemäisessäkin muodossa, joskus aamulla alakertaan tullessa nenään lyö aika mahtavat kakanhajuiset aromit. Melusta puhumattakaan… Kun myös tietää, että kaikkia ei voi millään realistisella tasolla pitää kotona, niihin ei uskalla edes muodostaa samanlaista kiintymyssuhdetta kuin muihin koiriin, muuten niiden luovutukset tuntuisivat pahemmalta. Meillä ei myöskään myydä pentuja “perävalotakuulla” eli katkaista yhteys pentuun ja sen perheeseen heti, kun auton valot kaartaa pihalta pois, vaan haluamme jatkossakin kuulla kasvattien kuulumisia. Näiden pentujen kohdalla uokset jäävät tosiaan lähelle, Peso muuttaa kirkonkylälle isälleni/Juhan appiukolle ja Ukin koti vaikka onkin kauempana Nurmeksen lähellä sitäkin varmasti tullaan näkemään, kun isäntänsä mökkeilee täälläpäin.

Pentuhommien ohella on suunniteltu myös muuta harrastuspuolta. Muutama näyttelyilmoittautuminen on tehty, toivottavasti kesän aikana päästäisiin edes joihinkin näyttelyihin. Kennylle olisi mukava saada sen viimeinen serti Suomen muotovalion arvoon ja kasvattejakin tuotua esille. Ulkomaan kehät päätettiin tämän vuoden osalta jättää kokonaan pois kalenterista, katsotaan ensi vuonna mikä on tilanne, silloin kun olisi junioreitakin kehiin vietäväksi. Syksyllä päästään toivottavasti Kiisan kanssa kokeilemaan tulisiko puuttuvat LINT1-tulokset KVA-arvoon, Gaissa taas pääsee harjoittelemaan työmaalla toimimista.

Loppuvuoden pentuesuunnitelmat etenevät pikkuhiljaa. Priskalle odotellan juoksuja, mikäli entiseen malliin mennään ja juoksuväli on 7kk astutusajankohta olisi heinäkuussa.  Toivoisin kyllä, että juoksisi vähän aikaisemmin, mutta tämä on taas näitä herran haltuun-asioita, joille ei ihmisenä mitään mahda. Toisen suunnitellun pentueen emä Mila on menossa 2-vuotissynttäreiden kunniaksi terveystutkimuksiin, otetaan koko helahoito luustoa myöten tutkinnan alle. Myös alustavasti pohdittu sulhoehdokas on kuulemma lähiaikoina menossa tutkituttamaan silmät, toivotaan nyt kovasti molemmille puhtaita näköelimiä.

Tämän vuoden osalta näyttää muutenkin terveystutkimuspuolella ilahduttavasti siltä, että useampi B-pentu on menossa luustotutkimuksiin! A-pennut onkin kaikki luustojen osalta jo tutkittu, mistä iso kiitos Uunon ja Roiston omistajille!