Melkein vuoden kestäneen tauon päätteeksi pääsimme vihdoin takaisin näyttelyiden pariin. Piti sitten kerralla ottaa takaisin ajamattomia kilometrejä ja testata kisakuntoa, kun yhden viikonlopun aikana misseiltiin Laukaassa ja Oulussa. Pikku-kepo oli myös mukana kummitäteineen ja reissu taittui kera 3-4 koiran, joten olihan tässä hc-menoa kerrakseen koko heinäkuun osalta.
Majoituimme perjantaina Ouluun airbnb:n kautta varattuun huoneistoon, soijaa vaan pukkasi rahdatessa koiria ja kamppeita auton ja talon väliä vauva käsivarressa. Onneksi Josefiina tuli pian kaveriksi Kasko seuranaan. Sen lisäksi, että pitkän tauon jälkeen näyttelyreissurutiinit on ruosteessa on tämä vauvan kanssa reissaaminen tuonut uuden, haastavan ulottuvuuden tähän touhuun.
Lauantaina starttasimme jo klo 5 maissa kohti Laukaata – unta oli ehtinyt kertyä huimat 2,5h. Onneksi oltiin varattu matkaan extra-aikaa, silti näyttelypaikalla tuli kiire ja sai unohtaa turkin hipsuttelut, nyt ei olleet koirat valitettavasti kaikista edustavimmassa kunnossa noin muutenkaan turkeiltaan. Kennyllä oli kerros ehtinyt ryöpsähtää ja Karulta ja Priskalta taas uupui karvaa… Tästä tulikin täysin aiheellisesti kehässä noottia, ihan kuulkaas hävetti. Ensi kerralla sitten paremmilla tukilla.
Kuva Outi Holopainen
Laukaa KR:n tuloksina Kennylle (House Kazak Eiken) SERT & VSP, Karulle (K.’S Biting Bullets) ja Priskalle (K.’S Aurora Waltz) ERI:t. Tuomari Veli-Pekka Kumpumäki. Kennylle serti oli 4:s, vaan valitettavasti ei vielä valioittava, kun 2v iästä puuttuu pari viikkoa…. Päädyin myös viemään kaikki koirat itse kehään, sitä on varmaan oltu kuin pyörremyrskyn läpi juoksema, kun vuoron perään vein ja hain koiria 😀
Paluumatka Laukaasta Ouluun olikin horroria. Järkyttävä helle ilman tuulenvirettä, toimimaton ilmastointi, tärisevä ratti ja kuumuutta huutava lapsi olivat sellainen yhdistelmä, että pysähdyksiä tuli useampi ja välillä jo tuntui, ettei ikinä päästä perille. Päästiin lopulta, 4h matkaan meni pari ylimääräistä tuntia. Ei tarvinnut paljon unta odotella, kun vihdoin pääsi päivän päätteeksi painamaan pään tyynyyn. Vaikka yöunet oli lopulta ihan hyvänmittaiset aamulla olo oli yhä kuin zombilla. Ihana Josefiina auttoi vielä aamulla koirien ulkoiluttamisessa ja auton pakkaamisessa, sitten lähdettiin kaahaamaan kohti Äimäraution ravirataa ja seuraavaa näyttelyä. Siinä kun kello käy ja lapsi huutaa takapenkillä stressitason piipatessa yläkäyrillä kävi jo mielessä, että heitän pois tämmöset touhut ja ajan vaan kotiin. Onneksi sain raviradan päässä Annesta kantoapua ja selvittiin lopulta ilman totaalista hermoromahdusta kisapaikalle.
Oulusta ei koirakuvia tullut räpsittyä, mutta pikku-kepo on selkeästi päässyt jo ruusukkeiden makuun:
Kennylle SERT, NORD-SERT & VSP ja Karulle EH. Priskaa en ollut ilmoittautunut ja Mila (K.’s Bedtime Story) jäi tietty kehästä pois astutuksen takia.
Viikonlopun raskaudesta huolimatta olipa kiva taas olla kehässä ja nähdä siinä sivussa tuttuja! Kiitos vielä tätäkin kautta Sirkulle lapsen vahtimisesta ja kaikille muille, joilta sain apua! En olisi selvinnyt viikonlopusta ilman pojan kummitätiä Josefiinaa, kiitos vielä kerran! Bebe joutuu vielä ainakin yhden näyttelyreissun käymään, kunnes voi jäädä isänsä kanssa kotiin – jahka hän pääsee syömään kiinteitä appeita helpottuu homma kaikin puolin.
Näyttelyn jälkeen ajeltiin pojan ja Karun kanssa siskoni luo (ilmalämpöpumpun viilentämä asunto tuntui parin helteessä vietetyn päivän jälkeen taivaalliselta). Karu pääsi samana iltana oman väkensä huomaan, Priska ja Kenny taas lähtivät viettämään parisuhdelomaa Kajaaniin. Kiitos taas Sanni! Astutukset menivät hyvin ja au naturel, saatiin vielä yksi onnistunut astuminen meillä kotonakin.
Nyt vaan odotellaan merkkejä mahdollisesta tiineydestä….
Milalle on varattu tiineysultra 2.8, silloin varmistuu onko pentuja odotettavissa elokuun loppuun. Lupaavia uutisia on kuitenkin Milan kotoa kuulunut, oli aamuruokakin tässä vähän ällöttänyt.
Lopuksi vielä pari uudempaa kuvaa Priskasta ja Karusta.
