Viime viikonloppuna käännettiin uusi sivu harrastusrintamalla, kun olin ensimmäistä kertaa linnunhaukkukokeessa koiranohjaajana. Koppelohaukut on erityisesti naisohjaajille suunnattu linnunhaukkukoe, joka tänä vuonna sattui olemaan niinkin lähellä kuin Savukoskella (250km kotoa, Lapissa kaikki on suhteellista). Arpaonni lykästi ja Kiisan kanssa oltiin yksi 65:stä koirakosta, jotka kokeeseen arvottiin osallistujiksi 105 ilmoitetun koirakon joukosta. Olen puhunut miehelle jo pari vuotta, että Koppelohaukkuihin voitaisiin lähteä jos sauma tulee, joten ei tarvinnut kahta kertaa kysyä vahvistetaanko osallistuminen.
Perjantaina ajettiin Savukoskelle ilmoittautumaan kisakeskuksessa, tapaamaan tuomarit ja kuulemaan ylituomarin puhe. Juha lähti mukaan palkintotuomariksi – normaalitilanteessa LINT-kokeessa täytyy olla omasta takaa tuomari mukana, joka tuomaroi jonkun toisen osallistujan suorituksen.
Onneksi oltiin poikettu alkuperäisestä sunnnitelmasta ajaa Kemijärven mummolaan yöksi ja viime tingassa varattiin majoitus Savukoskelta heti kisakeskuksen vierestä. Aamuherätys klo 4 on jopa minulle vähän mukavuusalueen ulkopuolella…. Aamiaisen jälkeen 5.30 lähdettiin kohti maastoa, joka olikin yksi kauimmaisista koemaastoista n. 1,5h ajomatkan päässä. Tuomarin lisäksi mukana oli tuomariharjoittelija.
Alku ei vaikuttanut lupaavalta ja kuulinkin kokeen jälkeen kuinka oli ennakkoepäilyksiä tuleekohan hommasta yhtään mitään. Kiinnipitoaika oli vasta päättynyt, kokeenomaista treeniä ei oltu ehditty tehdä ja Kiisan kanssa oltiin vasta toissailtana käyty parin tunnin lenkki metsässä, jotta opin käyttämään tutkaa. Aika lailla takki auki lähdettiin koko kokeeseen, minulle oli pääasia nähdä kuinka homma toimii ja saada kokemusta. Koira vilkuili aluksi tuomareita olkansa takaa hämmentyneenä kahdesta vieraasta miehestä, oman epävarmuuden takia alun etenemisvauhtikin oli hidas ja ilmeisesti koirakin ihmetteli mitä tuo akka jähii eikä uskaltanut lähteä sataa metriä kauemmas. Siitä kun pikku hiljaa rohkaistuttiin molemmat lähti Kiisakin reippaasti heittämään hakulenkkiä. Aika ja Juhan kanssa metsällä käynti olivat selkeästi tehneet hyvää, nyt hakulenkit olivat sen pituisia kuin kuuluikin (6-18min välillä) ja etäisyys hyvä (300-600m) ja koira tuli myös luokse lenkin jälkeen. Ennen on ollut ongelmana, että Kiisa on pätkinyt hirvikoiran pitkiä hakulenkkejä pitämättä yhteyttä ohjaajaan. Lopulta ei mennyt kauaa, kun Kiisalla oli ensimmäinen lintu haukussa, jota se päkyttikin täydet 10minuuttia ennen linnun karkkoa. 1-palkintotulosta tavoitellessa 3x 10min haukkua ovat tähtäimessä, joten tämä oli hyvä alku. Yritettiin linnun karkon jälkeen pitää pieni kahvipaussi, mutta Kiisan mielestä ei ollut aikaa kahvitella, kun jo löytyi toinen lintu n. 300m päässä edellisestä. Siinä läpyteltiin suon halki ja rinnettä pitkin katsomaan onko siellä oikeasti lintu vai haukkuuko vain hajuja, vaan niin siellä koppelonpoika ihmetteli oksalla koiran ääntelyä. Taas tuli täydet 10min ja karkon jälkeen sopiva pätkä seuraamista, josta vielä uusintahaukku ja siitäkin täydet minuutit. Aikamoinen Kisu! Tämän jälkeen oli vielä 1,5h aikaa ennen kokeen loppua (LINT-kokeissa erä kestää 4h, jonka aikana koiran pitää tehdä työt ja saada tulosta aikaiseksi), joten lähdettiin hitaasti kaartamaan takaisin kohti autoa. Tuuli alkoi yltyä ja käveltiin vastatuuleen, mikä haittasi myös koiran työskentelyä eikä loppuajasta saatu mainittavasti pojoja, miinusta kyllä tuli yhdestä havaitsemattomasta linnusta. Erän loputtua Kiisa vielä kiinni ja kuljettiin takaisin autolle. Varsin tyytyväistä porukkaa oli paluumatkalla! Juhalle kun viestittelin 3x10min haukuista sain ihmettelevän “Oikeesti”-viestin, tästä kun saattoi alustavasti povailla 1-tulosta tulevaksi.
Palkintojenjakotilaisuudessa selvisi lopulta, että Kiisa sai tästä työskentelystä LINT1-tuloksen ja oli koko haukkujen 5.sijalla 63:sta koirasta! Viime vuonna koemaastojen huonon lintutilanteen takia saldona oli vain 4 LINT0-tulosta, joten itku pääsi ilosta ja liikutuksesta. Ei jäänyt toivottavasti kenellekään epäilyksiä onko koirasta töihin, tuomarikin kehui Kiisan hakutyöskentelyä. Illaksi ajeltiin mummolaan ja sunnuntaina hyvinnukutun yön jälkeen lähdettiin ajamaan kotiin. Sunnuntaina oli toinen LINT-koe Savukoskella, vaan kyllä sitä oltiin niin väsyneitä, että hyvä kun ilmoittautuminen oli laitettu vain lauantaille.
Viikonlopun tuloksesta voimaantuneena Kiisalle on katseltu uusia kokeita, toiveena toki saada sille joskus KVA-arvo. Myös tulevat pentusuunnitelmat pakottavat saamaan jotain tulosta aikaan, vaan onhan nämä kyllä niin arpapeliä osuuko kohdalle millainen maasto ja onko maastossa lintuja… Toivotaan, että Savukosken tulos oli vasta alkua hyville koetuloksille. Juhalle kyllä sanoin, että me ei taideta häntä jatkossa ohjaajaksi tarvita, vaan nyt näyttää kyllä siltä, että Juha pääsee ohjaajan rooliin, kun koepäivät osuu joko keskellä viikkoa minun työpäiville tai näyttely- ja luonnetestipäiville. Sinänsä en tiedä paljonko lie Kiisa kokee ohjaajaa tarvitsevansa, aika lailla statistin roolissa sitä oli välillä huitoen kättä muka-pätevänä johonkin suuntaan gepsiä tuijottaen 😉