Sannin kanssa olimme etsineet jo pidempään molempien jalostuskuvioihin sopivaa urosta, kunnes vihdoin eräänä iltana Facebookia selatessa silmiin osui kuva kolmikuisesta Kennystä. Tuontisääntöjen vuoksi pitkän odottelun jälkeen pääsimme vihdoin hakemaan poikaa kotiin Serbiasta, jolloin Kenny oli jo 8-kuukauden ikäinen. Kenny osoittautui jo matkanteon aikana tervepäiseksi ja hyvähermoiseksi nuorukaiseksi: Serbian päässä se lähti hermoilematta kahden vieraan ihmisen mukaan autoilemaan, parin päivän päästä lennettiin lentokoneella ja lopulta junailtiin tuntitolkulla Suomen päästä päähän. Kenny saapui Suomeen juuri, kun koronavirustilanne julistettiin pandemiaksi – viikkoa myöhemmin emme olisi saaneet Kennyä haettua Suomeen lainkaan.

“Kenny on lyhennetty muoto nimestä Kenneth, joka taas on muunnelma gaelilaisistata nimistä Coinneach ja Cinàed. Coinneach on johdettu gaelinkielisestä sanasta caoin, “komea”. Cinàed on gaelinkielessä “tulesta syntynyt”.“

Kenny on kotiutunut laumaamme kuin olisi ollut aina osa sitä. Sillä on mukava rauhallinen luonne, kengurubensavaihe löytyy viimeistään ruokakuppia kolistellessa. Ruuan perään se on hyvin ahne ja täten ollut helposti koulutettavissa namipalkalla.