Pentuarki piti niin kiireisenä, että tänne blogin puolelle ei ole mitään ehtinyt päivittääkään. Useimpina päivinä tuntui siltä, että ehdin kunnolla pysähtyä vasta yömyöhään, kun lapsi, koirat ja pennut oli miehen vanavedessä saateltu yöpuulle. Melkoista touhua! Onneksi pennut oppivat hyvin tekemään tarpeensa ulos ja juoksivat monta kertaa päivässä vanhempien koirien perässä pihalle, sinä aikana ehti tehdä muuta hommaa kuin paapoa pikkuväkeä – ja uusissa kodeissa on oltu tyytyväisiä, kun pennut osaavat tehdä tarpeensa ulos eivätkä jää kylmilläkään keleillä kynnykselle ihmettelemään.

Pennut jäivät yhtä lukuun ottamatta pohjoiseen: Milan pennut muuttivat Tampereelle, Ouluun, Kemiin, Keminmaahan, Tornioon ja Kuusamoon, Priskan pennut Kittilään, Kajaaniin, Kempeleeseen, Rovaniemelle, Iihin ja Tornioon. Useimpia tulen varmasti näkemään säännöllisesti tai ainakin epäsäännöllisesti, välimatkat luo aina omat haasteensa. Muutamien kanssa on jo ensimmäiset trimmitkin sovittu. Tästä alkaa se mielenkiintoisin vaihe, seurata mihin suuntaan nämä pennut kasvavat!

Pentuprosessi näin monen pennun kanssa meni yllättävän hyvin. Muutama pitkään odottanut koti sai oman pentunsa ja kaikki muutkin pennut löysivät helposti omat perheensä. On kuitenkin täällä blogin puolella ihan rehellisesti sanottava, että jossain vaiheessa alkoi toden teolla huolestuttaa kuinka heppoisasti on joskus tutustuttu rotuun ennen kuin laitetaan pentukyselyä menemään. En tiedä onko tämä joku korona-ajan sivuoire, mutta huolestuttavaa joka tapauksessa. Koiran hankinta on jopa 10 vuoden sitoumus, vähintä mitä pitäisi tehdä on ottaa kunnolla selvää rodusta, jonka pennun aikoo hankkia. On kasvattajankin ajan haaskausta tulla katsomaan koiria/pentuja ja myöhemmin ilmoittaa, että ei tämä ollutkaan sitä mitä ajateltiin, otetaankin toisen rodun pentu. Monta kertaa tuli myös vastaan, että halutaan “rauhallinen ja hiljainen pentu” – kääpiösnautseri, kuten ei suomenpysytkorvakaan ole lähtökohtaisesti rauhallisia saati hiljaisia rotuja, ja mikäli haluaa rauhallisen & hiljaisen koiran silloin kannattaa katsella jotain muuta rotua. Kun pennunhankinta on siinä pisteessä, että päätös on tehty ja pentu halutaan, ihan ensimmäisenä pitäisi tutustua kiinnostaviin rotuihin rotujärjestöjen nettisivujen kautta, sitten kysellä vaikka rodun facebook-ryhmissä mahdollisuutta päästä tapaamaan rodun edustajia livenä. Vasta kun koiria on nähnyt naamatusten ja on oikeasti siinä ajatuksessa, että rotu on sopiva – sitten kysellään kasvattajilta pentua, ei yhtään aikaisemmin.
Meillä oli sellainen rumba aikataulujen yhteensovittamisissa, että tämän kokemuksen jälkeen tein päätöksen, että jatkossa rotuun tutustumiset hoidetaan pentueiden ulkopuolella. On kaikkien etu, että rotu on selvä ennen ostopäätöstä, eikä ainakaan söpöt pennut saa kenenkään ostoaikeita heräämään, vaikka rotu ei olisikaan itselle sopiva. Meille saa edelleen tulla tutustumaan molempiin rotuihin, mutta ei silloin, kun talossa on pentuja.
Se tästä monologista, nyt meillä ei olekaan hetkeen pentueita suunnitteilla, tai ainakaan tiedossa, toki jotain suunnitelmia aina jyllää takaraivossa tulevaisuutta ajatellen.

Meidän “etälauma” on parin kuukauden aikana kasvanut uusilla jäsenillä:
– Liquid Silver’s Eat The Rich “Routa” muutti Nokialta Hirvaalle Sannan perheen huomaan Karun (K. Biting Bullets) pikkuveljeksi. Routa edustaa ns. vierasta linjaa ja toivomme hänelle tulevaisuudessa jalostusuroksen roolia, toki ensin pitää kasvaa isoksi ja komeaksi käppänäksi. Routa on minun ja Sannan yhteisomistuksessa, kiitos Salla luottamuksesta!
– Juliuksen Cerfoglio “Vili” muutti Kajaanista Rovaniemelle Marjon perheeseen Kaapon (K. Beast Mode) ja Lilan pikkuveikaksi. Vili onkin siitä mielenkiintoinen tapaus, että on väriltään pippuri&suola ja on Kaapon siskon Kyllikin (K. Butterfly Effect) ja valkoisen Jusun pentueesta. Saa nähdä mitä tulevasuus tuo Vilin kanssa, me toki toivotaan jotain jalostusjuttuja tai ainakin näyttelyjuttuja Annin ja Onnin kanssa!
– Kaiserschnauz’s Deja-Vu “Nekku” asustaa emänsä Milan kanssa Keminmaassa Minnan perheessä. On ilo ja kunnia antaa samaan perheeseen toinen sijoitusnarttu, se kertoo ainakin siitä, että kasvattajana on jossain onnistunut! Mietin ihan viime metreille asti mikä pentu menee Minnalle, ja vain pari päivää ennen luovutusta päätin vielä vaihtaa pennun… Vaan olen päätökseen tyytyväinen. Mielenkiinnolla jäädään seuraamaan Nekunkin kasvua, toivottavasti sen kanssa päästään kehissäkin pyörähtämään useammin kuin emänsä Milan kanssa ehditiin (koska korona…).
– Kaiserschnauz’s Disaster Artist “Disa” asuu tätinsä Ruutin (K. Pawprints In Snow) kanssa Kemissä Satun perheessä. Tämä pentue oli omaan makuuni todella hyvä, ja koska narttujakin syntyi melkein kourallinen päätin sijoittaa Nekun lisäksi toisenkin nartun – onneksi Satulta löytyi Disalle koti vain parin puhelun jälkeen. Disa on vähän vaaleampimerkkinen versio emästään Milasta, turkki on laatua “kaks karvaa ristissä”. Disallekin toivotaan lupaavaa tulevaisuutta!
– Kaiserschnauz’s Crimson Glory “Isla” muutti naapurikuntaan Kittilään Aijan ja Kimin silmäteräksi. Aija ja Kim ehtivät odottaa jo Pietan pentua, onneksi nyt meni kaikki hyvin ja pitkä pennunodotus päättyi vihdoin. Isla on siinä mielessä erityinen, että mikäli moni asia olisi mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin jättänyt sen kotiin suorana jatkumona kolmannessa polvessa narttulinjaa – vaan onneksi pystyn seuraamaan sen kehitystä ja kasvua näinkin läheltä ja trimmien merkeissä tulen näkemään sitä usein. Islassa on hyvin paljon samaa kuin Priskassa pienenä, se pitää varmasti perheensä kaksijalkaiset liikkeellä.

Kotilauma ei hetkeen ole kasvamassakaan, sen sijaan meillä on nyt vähemmän koiria kuin muistan muutamaan vuoteen olleen. Kahku siirtyi paremmille jahtimaille lokakuun puolivälissä, sen terveydessä alkoi olla ongelmia ja kun sen hammastilanne alkoi näyttää todella huonolta ei muuta vaihtoehtoa enää ollut. Pietan kuolemastakin tuli toissapäivänä kuluneeksi kokonainen vuosi, Tenhon lopetuksestakin on 2 kuukautta… Toivottavasti nämä menetykset olivat nyt tässä. Koirien kanssa kun on tekemisissä tottakai tiedostaa, että näitä eron hetkiä tulee, mutta kunpa niitä ei tulisi näin monta näin lyhyen ajan sisällä. Näiden surullisten muutosten jälkeen tämänhetkinen laumakokoonpano tuntuu kuitenkin nykyiseen elämäntilanteeseen sopivalta, Kiisa ja Gaissa toimittavat pystykorvien virkoja ja Priska, Kenny sekä Ziva käppänöiden. Mini-kepo on alkanut saada yhä enemmän jalkoja alleen ja nyt joutaa olla silmät selässäkin, ei käy elämä tylsäksi.

LINT-kokeisiin ei tänä vuonna pystykorvien kanssa päästy, vähiin jäy näyttelytkin ihan käytännön syistä. Nyt odotellaan Messaria ja toivotaan sen toteutuvan, sen jälkeen aiotaan suunnata Kajaaniin. Siitä eteenpäin ei olekaan vielä varmaksi suunniteltu mitään, Baltiaan kovasti mieli taas halajaisi pitkän tauon jälkeen junioreiden kanssa.