Pietan poismenosta on kulunut pian puoli vuotta. Hassua, kuinka nopeasti aika on mennyt, tuntuu että tämä murhenäytelmä tapahtui vasta äsken.
Pietan muisto on edelleen päivittäin läsnä. Ei mene päivääkään, etteikö se olisi jollakin tavalla mielessä. Erityisesti nyt kesän lähestyessä huomaan kaipaavani meidän yhteisiä peltolenkkejä. Tuntuu niin väärältä, että Pieta ei ole enää näillä reissuilla mukana – sillä olisi pitänyt olla vielä monta elinpäivää edessä, ja meillä monta yhteistä vuotta rinnakkain kuljettavana. En tiedä helpottaako tämä ikävä koskaan.
Koska Pieta lähti niin yhtäkkiä, vailla mahdollisuutta hyvästellä sitä, halusin siitä itselleni pysyvän muiston. Kaiken sen järkytyksen keskellä en pystynyt ottamaan siitä edes karvatuppoa muistoksi. Pieta tultua kotiin tuhkattuna, etsin hyvän tovin sopivaa tekijää saadakseni teetettyä tuhkasta korun. Vihdoin sopiva tekijä löytyi Instagramin kautta, ja menneellä viikolla sain korun valmiina kotiin. Korun pohja on violetiksi värjättyä koruhartsia ns. kennelvärini ja Pietan ”värikoodin” mukaan, Pietan tarvikkeet kun olivat myös violetteja. Korun keskellä on pallona sen tuhkaa, ja sen ympärillä seitsemän hopeista hippua edustamassa Pietan mukana menehtyneitä pentuja. Pieta nautti reissaamisesta ja oli aina innoissaan lähdössä näyttelyreissuille mukaan – harmittaa, että en koskaan saanut sitä vietyä viimeiseen näyttelyyn mihin sen ilmoitin, kiitos koronan. Nyt Pieta pääsee aina näyttelyreissuille mukaan korun muodossa.
Loput Pietan tuhkat tulen kesän aikan ripottelemaan meidän lenkkireitin varrelle. En usko, että Pietakaan haluaisi vain makailla uurnassa vitriinissä, vaan se kirmaisi mieluummin vapaana pellolla ja metsäteillä, kuten eläessään.
Proceller Waltz With Kaiser "Pieta"
30.9.2015 – 27.11.2020