Priskan pentue syntyi viikko sitten sunnuntaina eläinlääkärin avustamana. Mikälie tuuri nyt on, koska meillä kun menee kantoaika yli 59vrk ensimmäisestä astutuksesta se tietää ongelmia. Priskan lämpö laski vrk 62 ja pysyi alhaalla 34h ajan. Vrk62/63 välisenä yönä syntyi vesipää, sen jälkeen supistuksista huolimatta ei ensimmäistäkään pentua kuulunut ja lähdettiin aamuyön tunteina päivystykseen. Onneksi päivystys oli kirkonkylällä eikä 100km päässä naapurikunnassa. Eläinlääkäri ultrasi Priskan ja todettiin, että ensimmäisenä tulossa olevan pennun syke oli hiipunut ja oletettiin sen kuolleen, kahden seuraavan sykkeet olivat alhaiset. Ainoa järkevä vaihtoehto tässä kohtaa pentujen ulossaamiseksi oli sektio.
Priskan leikkaus sujui hyvin, Outi-eläinlääkärin leikatessa ja ottaessa pentuja ulos minä toimitin anestesiahoitajan virkaa ja herättelin sekä hieroin pentuja. Olin valmistautunut siihen, että osa pennuista oli menehtynyt ja hieroisin niitä turhaan. Vaan ihme ja kumma, kaikki olivat elossa! Osa virkosi vähän hitaasti ja limoja sai ryystää useamman kerran ilmateistä, vaan kun nutusaine kunnolla haihtui ja pääsivät nisille oli jo seuraavana päivänä huomattavan jänteviä pentuja.
Kaikki pennut olivat melkoisen isoja, pieninkin 240g. Vertailun vuoksi Milan pennuista isoin oli 220g. Lopullinen syy synnytyksen pysähtymiseen ei ole tiedossa, syitä voi olla useita: pentujen iso koko, ensimmäinen pentu tulossa virheasennossa, sykkeen hiipuessa pennun liikkeet lakkasivat eikä pentu stimuloinut enää kohtua supistumaan…. Priskalla oli kuitenkin hyvät supistukset alkuun ja sen edellinen synnytys meni hyvin.
Olen todella kiitollinen, että koko poppoo on hengissä, Priska on jo lähes entisensä, haava on parantunut hyvin ja pennut ovat tiukasti elämänlangassa kiinni. Katastrofn ainekset olivat taas kasassa, tällä kertaa vältyttiin surulta. Sen verran epävarmuus jäi, että olen rauhassa odottanut pentujen selviävän kriittisten ensipäivien yli ennen mitään muuta, nyt voi alkaa jo hengittää normaalisti. Viimeiseen vuoteen on mahtunut niin paljon kaikenlaista, että onneksi näiden pentueiden jälkeen tulee pakostakin pari vuotta paussia kasvatukseen. Priskalle ei enää kolmatta pentuetta tule ja Milakin siirtyy tämän pentueen jälkeen perheensä omistukseen. Nämä nartut ovat oman osuutensa antaneet rodun jatkumolle, jäädään seuraamaan uuden sukupolven kasvua ja miettimään mihin suuntaan kasvatuskuvioissa seuraavaksi lähdetään. Molemmista pentueista jää jalostusnäkökulmasta lupaavimpia narttuja sijoitukseen ja toki toivottavasti myös uroksista löytyy jatkon kannalta kelpoja yksilöitä, jos ei omaan niin ehkä muiden kasvattajien kasvatustyöhön.