Tällä kertaa ei päästy juhlistamaan 0-riviä selän osalta, mutta itse pidän tärkeimpänä sitä, että nyt on tieto selkien terveystatuksesta. Muuten tulokset ovat molemmilla erinomaiset, tyytyväinen saa siis olla!

Mitä tulee jalostuskuvioihin, minulle henkilökohtaisesti selän nikamamuutokset eivät ole este jalostuskäytölle ja tähän on useampi syy. Missään nimessä en näitä vähättele, minusta tämä tieto on tärkeä niin minulle, omistajille kuin rodun kannalta. Jos alan purkaa ajatuksia, ensimmäisenä on huomioitava, että molemmat koirat ovat muuten ollee tähän astisen elämänsä terveitä eivätkä oireile selkiään. En näe, että oireettomien koirien jättäminen pois jalostuksesta palvelisi mitään suurempaa hyvää, etenkin kun tällä hetkellä selkämuutoksista ja niiden periytymismekanismista tiedetään kovin vähän. Myös Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan näkemys on, että oireettomia koiria voi käyttää jalostukseen, ja vastaavasti suositus on, että oireilevat jätetään jalostuskäytön ulkopuolelle.
Toisekseen meillä syntyy vuosittain pentuja kymmenistä yhdistelmistä, joiden kumpaakaan vanhempaa ei ole kuvattu millään tasolla luuston osalta – koen paremmaksi olla tietoinen näistä nikamamuutoksista ja tältä osin en aio ottaa itselleni vastuuttoman kasvattajan leimaa. Silloinhan vähintään yhtä vastuutonta on käyttää kuvaamattomia koiria, joiden selkien statusta ei tiedetä. Tarkoitus ei ole osoitella kasvattajakollegoita sormella, vaan suhteuttaa tämä asia oikeisiin mittoihin: niin usein tunnutaan säikähtävän sitä, jos jalostukseen käytetään koiraa jolla on “jotain” vähemmän priimaa, mutta jostain kumman syystä koetaan esimerkiksi turvallisemmaksi ottaa pentu yhdistelmästä, jonka vanhempia ei ole edes tutkittu saman asian osalta. Eihän tutkimattomuus poista mahdollista ongelmaa, siitä ei vain silloin tiedetä.
Kolmanneksi kääpiösnautsereita tutkitaan koko rodun tasolla (kotimaassa) niin vähän, että koen hankalaksi löytää omilla kriteereilläni uroksen, joka olisi suositusten mukaisesti 0-selkäinen. Koiraa olisi kuitenkin katsottava kokonaisuutena. Hatusta temmattuna esimerkkinä en näkisi järkeväksi käyttää 0-selkäistä urosta, joka on kuitenkin rakenteellisesti muuten rakentunut niin päin prinkkalaa, että sen osalta ei tulisi kompsensoitua nartun ominaisuuksia. Niin kovin usein hoetaan, kuinka mennään “terveys edellä, ulkonäkö perässä”, mutta terveyttä on myös se, että koira on oikein rakentunut ja tätä myötä sen kroppa toimii kuten sen pitäisi. Puhumattakaan lukuisista muista sairausriskeistä (kaihi, epilepsia, maksashuntti….), joiden ennaltaehkäisyyn meillä ei vielä ole muita työkaluja kuin sukutauluanalyysi. Tällä hetkellä musta-hopeissa on ylipäänsä niin vähän luustokuvattuja yksilöitä, ja koska väriristeytys ei ole Milan kohdalla ajatuksissa en tässä tapauksessa koe tarpeelliseksi lähteä kaivamalla kaivamaan normaaliselkäistä urosta. Ajatus on, että myös Milan mahdolliset jälkeläiset tullaan aikanaan luustokuvaamaan ja mikäli  jalostuspotentiaalisia jälkeläisiä syntyy, ehkä niiden jalostuskäyttöä miettiessä luustokuvattujen koirien määrä on jo niin suuri, ettei tarvitsisi kovin monien muiden ominaisuuksien kustannuksella tehdä kompromisseja terveselkäistä pariskoa etsiessä. Vain aika näyttää mikä on tilanne 2-3 vuoden päästä, tällä hetkellä luustokuvausten määrä on pienessä nousussa männävuosiin verrattuna. Tässä kohtaa koen siis hankalaksi noudattaa annettua suositusta yhdistää LTV1-4 diagnoosin saanut koira LTV0-yksilöön.
Vielä pohdintana neljäs asianhaara: saksanpaimenkoirilla tehdyn tutkimuksen mukaan LTV:n periytymisaste on ko. rodussa 20-30% – kääpiösnautsereilla vastaavaa tutkimusta ei ole suoritettu, mutta mikäli luku on yhtään peilattavissa tähän rotuun periytyvyys on melko alhainen. Periytymismekanismi on tosiaan tällä hetkellä tuntematon. On myös havaittu, että yhtä kuin LTV0-koirien jälkeläisillä voi olla normaalit nikamat pennuilla voi olla myös nikamamuutoksia – ja toisin päin, kahdesta nikamamuutoksellisesta voi tulla LTV0-yksilöitä. Tätä taustaa vasten pitäisin toki ideaalina, että edes toinen puoliso yhditelmästä olisi LTV0, mutta koska tämä on yhtä herran haltuun kuin monen muun asian jalostaminen, mietin yhdistelmiä ennen kaikkea kokonaisuuden kannalta.

Näillä ajatuksilla jatkamme siis Milan pentuesuunnitelmien edistämistä. Priskalle odottelen nyt juoksua, jännätään osuuko se perinteisesti juhannukselle vai mennäänkö heinäkuulle asti.