kääpiösnautseri - miniature schnauzer
&
suomenpystykorva - finnish spitz

Rotuinfo: Kääpiösnautseri

kseniapic
Wlanimu's Of Course Angel "Ksenia"

Historia

Kääpiösnautseri on saksalainen rotu, jonka alkujuurille päästäkseen täytyy tarkastella myös sen isomman serkun, keskikokoisen snautserin syntyhistoriaa.

1400- ja 1500-luvuilla saksalaiset maanviljelijät ja kaupustelijat kulkivat pitkiä matkoja maaseudulla myymässä tuotteitaan. He tarvitsivat monipuolisen kestävän koiran, josta oli kokonsa puolesta vartioimaan omaisuutta, mutta joka mahtui kulkupelinä käytettyihin kärryihin. Kotioloissa näitä koiria käytettiin karjan ja maatilojen vahtikoirina sekä jyrsijäiden hävittäjinä. Karkea karva, parta ja kulmakarvat suojasivat rottien puremilta, ja myöhemmin koirilta alettiin typistää korvia sekä häntiä puremien välttämiseksi. Rodun alkuaikoina tämän tyyppisiä karkeakarvaisia koiria kutsuttiin karkeakarvaisiksi pinsereiksi.

Rodun kehittämisessä käytetyistä roduista on useita teorioita. Mahdollisia snautsereiden esi-isiä ovat ainakin bolognankoira, villakoira ja harmaa pystykorva (keeshond).

Kääpiösnautsereita ja snautsereita tiedetään jalostetun erillään 1880-luvulta lähtien. Yleisimmän teorian mukaan kääpiösnautseri on keskikokoisen snautsereiden ja apinapinsereiden risteytysten ja valikoivan jalostuksen tulos. Muita rodun luonnissa käytettyjä rotuja arvellaan olleen kääpiöpinseri, villakoira ja pomeranian, jopa skotlanninterrieri ja kettuterrieri.
Ensimmäinen rekisteröity kääpiösnautseri on v. 1898 syntynyt Jocco Fulda Lilliput.

Luonne

Kääpiösnautseri on valpas, älykäs ja temperamenttinen, perheelleen uskollinen koira. Eloisana ja aktiivisena rotuna kääpiäsnautseri soveltuu monenlaisiin harrastuksiin. Tänä päivänä rotu on ennen kaikkea seurakoira, joka nauttii elämästä ihmislaumansa kanssa. Pienestä koostaan ja pentukoiran valloittavasta ulkonäästä huolimatta “käppänä” vaatii määrätietoisen ja johdonmukaisen koulutuksen – onneksi käppänät ovat nopeita oppimaan ja yleensä helposti motivoitavissa. Rotu on aikoinaan toiminut tuhoelänten hävittäjänä ja hälyttävänä maalaistalon pihavahtina. Historiansa vuoksi rodussa on jonkin verran riistaviettiä ja käppänä voi olla haukkuherkkä ilmoittaen kaikki pihan ohi kulkevat tai rappukäytävässä huomiota herättävät äänet.

Turkinhoito

Karkeakarvaisena rotuna kääpiösnautserin turkin rodunomainen hoitotapa on nyppiä pitkäksi kasvaneet peitinkarvat vähintään 3-4 kertaa vuodessa. Etenkin nuoren koiran turkki voi vaatia alkuun jopa viikoittaista hoitamista mm. pohjavillan poiston muodossa.

Pentukoiraa täytyy pienestä pitäen opettaa käsittelyyn ja turkinhoitoon. Ensimmäinen trimmaus on hyvä suorittaa 3-4kk iässä, tällöin turkista nypitään pisimmät pentukarvat pois ja annetaan tilaa karkeamman aikuiskarvan kasvulle. Varsinainen kokotrimmaus tehdään viimeistään koiran ollessa 6kk ikäinen.

Nypittävän karvan ansiosta käppänällä ei ole varsinaista karvanlähtäaikaa: kun turkki nypitään oikeaan aikaan koti pysyy siistinä eikä lattioilla pyöri irronneita karvoja. Poikkeuksen tähän tekevät yksilöt, joilla on äärimmäisen karkea karva: tällöin turkista voi varista lyhyttä karvaa ympäri vuoden.